Miten kuumuus uhkaa koteja ja miten kaupungit voivat vastata kuumuuden asettamiin haasteisiin? 

Ilmastonmuutos ei tarkoita ainoastaan kuumia kesiä ja helleaaltoja ulkona¹, vaan myös ylikuumentuneita kotien sisätiloja. Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla tämä on jo mitattavissa oleva todellisuus. Aiemmat sisälämpötilamittaukset noin 6 000 asunnossa Helsingin seudulla osoittivat, että lähes kaikissa asunnoissa lämpötila ylitti 27 ºC ja noin kolmanneksessa ylittyivät terveysperusteiset lämpötilarajat kesällä 2021². Ilmaston lämmetessä ongelma tulee yhä voimistumaan tulevaisuudessa³. 

Kuva 1. Osuus asunnoista, joissa kesän korkein tuntikohtainen lämpötila ylitti 27 °C, 30 °C ja 32 °C. Analyysi kattaa 6 974 asuntoa vuonna 2020 ja 6 056 asuntoa vuonna 2021 [2]. 

Kuumuus ei kuitenkaan kohdistu kaikkiin asuinrakennuksiin tasaisesti. Esimerkiksi tiiviissä kaupunkiympäristössä sijaitseva vanha kerrostalo, jossa ei ole aurinkosuojausta tai koneellista jäähdytystä, kokee todennäköisesti huomattavasti suurempaa lämpörasitusta, kuin hyvin tuulettuva rakennus vihreämmässä tai merellisessä ympäristössä. Nämä erot eivät ole sattumanvaraisia, vaan ne muotoutuvat rakennusta ympäröivän kaupunkimikroympäristön ominaisuuksien mukaan.

”Kaupungeilta on kuitenkin toistaiseksi puuttunut käytännöllinen rakennustason arviointityökalu, jolla tällaisia eroja voitaisiin tunnistaa ja kohdentaa lieventäviä toimenpiteitä tehokkaasti”

Mitä tutkimuksemme tekee? 

Keväällä 2026 käynnistämme Aalto-yliopistossa kaksivuotisen tutkimushankkeen, jonka tavoitteena on kehittää juuri tällainen työkalu. Yhdistämällä mitattuja sisälämpötiloja, rakennusrekisteritietoja ja kolmea kaupunkimikroympäristön indikaattoria – vihreyttä (Green View Index), kaupunkitiiviyttä (kerrosalan suhde) ja etäisyyttä merestä – rakennamme rakennustason ylikuumenemisriskiluokittelun, jota Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungit voivat hyödyntää suoraan päätöksenteossaan. Aiempi tutkimuksemme osoittaa, että näillä mikroympäristötekijöillä on mitattava kuumuutta lieventävä vaikutus sisätilojen lämpötiloihin⁴. 

Seuraava askel on muuttaa tämä tieto käytännöllisiksi riskiluokiksi, joiden avulla kaupungit voivat: 

• tunnistaa ylikuumenemiselle kaikkein alttiimmat asuinrakennukset 

• kohdentaa tukitoimet oikeisiin rakennuksiin ja alueisiin 

• arvioida kuhunkin riskiryhmään sopivia sopeutumisratkaisuja, kuten aurinkosuojausta, tehostettua yöaikaista ilmanvaihtoa ja energiatehokasta jäähdytystä 

• integroida tiedon osaksi olemassa olevia kaupunkistrategioita ja korjausohjelmia 

Kuva 2. Ulko- ja sisälämpötiladatasta asuntopolitiikkaan – käytännöllisiä työkaluja päätöksenteon tueksi. 

Miksi tämä on tärkeää juuri nyt? 

Ylikuumeneminen ei ole pelkästään viihtyvyyskysymys. Tutkimukset osoittavat, että pitkittyneet helleaallot lisäävät sairaalajaksoja ja ennenaikaista kuolleisuutta erityisesti ikääntyneiden ja pitkäaikaissairaiden keskuudessa ⁵⁶. Suurin osa kuumuusaltistuksesta tapahtuu sisätiloissa, minkä vuoksi rakennusten lämpötekninen toimivuus on keskeinen osa väestön ilmastokestävyyttä. 

Suomessa nykyinen sääntely ja ohjeistus keskittyvät pääosin uudisrakentamiseen⁷, eivätkä tarjoa menetelmiä ylikuumenemisriskin arviointiin vanhoissa olemassa olevissa rakennuksissa tai erilaisissa kaupunkiympäristöissä. Tämä hanke vastaa suoraan tähän puutteeseen. 

Tutkimuksesta käytäntöön – yhteistyön kautta 

Hanke rakentuu tiiviille ja vakiintuneelle yhteistyölle kolmen kaupungin ja niiden asunto-organisaatioiden kanssa. Teemme läheistä yhteistyötä Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien sekä julkisten asuntotoimijoiden kanssa, jotta tulokset eivät jäisi raportteihin vaan siirtyisivät osaksi kaupunkisuunnittelua, korjauspäätöksiä ja asukaslähtöisiä palveluja. 

Hanke kestää huhtikuusta 2026 maaliskuuhun 2028. Sen päättyessä kaupungeilla on käytössään rakennustason riskiluokittelu, riskiryhmäkohtaiset sopeutumissuositukset sekä selkeät toimintaohjeet asunto-organisaatioille. 

Lähteet

​​[1] K. Ruosteenoja and K. Jylhä, “Average and extreme heatwaves in Europe at 0.5–2.0 °C global warming levels in CMIP6 model simulations,” Clim. Dyn., vol. 61, no. 9, pp. 4259–4281, 2023, doi: 10.1007/s00382-023-06798-4.

​[2] A. V. Farahani, I. kravchenko, J. Jokisalo, N. Korhonen, K. Jylhä, and R. Kosonen, “Overheating assessment for apartments during average and hot summers in the Nordic climate,” Building Research & Information, pp. 1–19, doi: 10.1080/09613218.2023.2253338.

​[3] A. Velashjerdi Farahani, J. Jokisalo, N. Korhonen, K. Jylhä, and R. Kosonen, “Simulation analysis of Finnish residential buildings’ resilience to hot summers under a changing climate,” Journal of Building Engineering, vol. 82, p. 108348, 2024, doi: https://doi.org/10.1016/j.jobe.2023.108348.

​[4] I. Kravchenko, A. V. Farahani, R. Kosonen, S. Kilpeläinen, O. Saranko, and C. Fortelius, “Effect of the urban microenvironment on the indoor air temperature of the residential building stock in the Helsinki region,” Build. Environ., vol. 246, p. 110971, Dec. 2023, doi: 10.1016/J.BUILDENV.2023.110971.

​[5] V. Kollanus, “Last summer’s heat wave increased the mortality of older people – prepare for hot weather in time.” Accessed: Sep. 07, 2022. [Online]. Available: https://thl.fi/en/web/thlfi-en/-/last-summer-s-heat-wave-increased-the-mortality-of-older-people-prepare-for-hot-%20weather-in-time/

​[6] V. Kollanus, P. Tiittanen, and T. Lanki, “Mortality risk related to heatwaves in Finland – Factors affecting vulnerability,” Environ. Res., vol. 201, p. 111503, Oct. 2021, doi: 10.1016/j.envres.2021.111503.

​[7] Ministry of Environment, “Decree (1010/2017) on the energy performance of the new building,” 2018, Helsinki, Finland.

​ ​

1. Ruosteenoja & Jylhä, 2023 ↩︎
2. Farahani et al., 2023 ↩︎
3. Farahani et al., 2024 ↩︎
4. Kravchenko et al., 2023 ↩︎
5. Kollanus, 2022 ↩︎
6. Kollanus et al., 2021 ↩︎
7. Ministry of Environment, 2018 ↩︎

Piditkö artikkelista? Jaa se ystävillesi.