Miten työnantajat kouluttajina vaikuttavat työelämässä oppimisen työllisyysvaikutuksiin pääkaupunkiseudulla?

Työelämässä oppimisen rooli on korostunut ammatillisessa koulutuksessa viime vuosina. Ammatillisen koulutuksen reformin myötä koulussa tapahtuvan lähiopetuksen määrä on laskenut ja yhä useampi opiskelija suorittaa opintojaan työelämässä. Erilaisten työpaikkojen tarjoamat oppimisympäristöt kuitenkin vaihtelevat, minkä vuoksi on syytä selvittää, miten nämä erot näkyvät opiskelijoiden pärjäämisessä harjoittelu- ja oppisopimusjaksojen päätyttyä. Tässä Helsingin yliopiston hankkeessa selvitetään, kuinka työssäoppiminen vaikuttaa oppijoiden työllisyyteen ja palkkoihin.

Miksi työpaikat eivät ole oppimisympäristöinä tasa-arvoisia? 

Työelämässä oppiminen sujuvoittaa siirtymistä koulusta työelämään. Kuitenkin liian aikainen erikoistuminen kapea-alaisiin työtehtäviin heikentää kykyä reagoida muutoksiin työmarkkinoilla.¹ Tuoreissa kansainvälisissä tutkimuksissa on osoitettu, että yritysten ominaisuuksilla ja työharjoitteluun osallistumisella on merkittäviä vaikutuksia palkkakehitykseen.²³ Esimerkiksi vuoden työkokemus korkealaatuisessa yrityksessä kasvattaa tuloja 4,5-8,8 % enemmän kuin vuoden kokemus matalan oppimistason yrityksessä. Lisäksi on havaittu, että työnantajat tarjoavat vähemmän koulutuspaikkoja toimialoilla, joiden työtehtävät edellyttävät korkeaa ammattitaitoa.⁴

Kotimainen koulutuksen taloustieteen tutkimus on vertaillut erityisesti eroja ammatillisen koulutuksen ja lukion välillä.^{5 6}Tämä hanke täydentää kirjallisuutta keskittymällä tekijöihin, jotka selittävät eroja ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden välillä. Hanke on kiinnostava myös kansainvälisestä näkökulmasta, sillä tutkimuksessa voidaan vertailla eroja ammattitaitojen oppimisessa ainutlaatuisella tavalla: ammatillisen koulutuksen osien osaamisvaatimukset ovat samat, mutta ne voidaan suorittaa eri ympäristöissä. Tutkimuksessa yhdistetään ammatillisen koulutuksen suorituksia työnantajien ominaisuuksiin ja selvitetään, millaiset ympäristöt edistävät parhaiten oppijoiden pärjäämistä työmarkkinoilla. Tutkimuksen keskeisenä menetelmänä on niin kutsuttu arvonlisämallinnus (VAM-malli), jonka avulla voidaan erotella erilaisten yritysten, koulutuslinjojen ja opiskelijoiden taustojen vaikutuksia toisistaan.

Miksi työelämässä oppimisen ilmiöiden ymmärtäminen on tärkeää ammatillisen koulutuksen uudistuneessa rahoitusmallissa?

Tutkimuksen keskeinen tavoite on tuottaa tietoa yritysten roolista koulutusjärjestelmässä. Parhaassa tapauksessa työelämässä oppiminen tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuksia kehittää taitojaan todellisissa työympäristöissä. Toisaalta yritykset, jotka erikoistuvat kaupallisten tavaroiden ja palveluiden tuotantoon, eivät välttämättä kykene tuottamaan koulutuspalveluita yhtä hyvin kuin oppilaitokset. Laadullisessa tutkimuksessa on myös havaittu tilanteita, joissa työnantajan tarpeet syrjäyttävät muita oppimistavoitteita.⁷

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa tuotetaan tietoa siitä, millaiset työpaikat tarjoavat työssäoppimista, ja millaisia työsuhteita työssäoppijat lopulta muodostavat koulutustyöpaikkojen kanssa. Näiden ilmiöiden ymmärtäminen on erityisen tärkeää, sillä ammatillisen koulutuksen rahoitusmallin uudistus on kasvattanut työllistymisen ja suoritettujen opintojen merkitystä koulutuksen rahoituksessa. Samalla selvitetään millaiset opiskelijat valikoituvat työssäoppimiseen ja kuinka paljon opinnoista suoritetaan työelämässä.

Hankkeen toisessa vaiheessa selvitetään syy-seuraus -suhteita, eli työelämässä oppimisen vaikutuksia työmarkkinatulemiin kuten työllisyyteen, syrjäytymiseen ja palkkoihin. Havaintotutkimukselliset tulokset saattavat kuvailla vain muuttujien välisiä korrelaatioita, jos tilastollisen mallin oletukset eivät täyty. Tämän vuoksi tulosten luotettavuutta arvioidaan myös kvasikokeelliseen vaihteluun perustuvilla menetelmillä. Syy-seuraus -suhteita voidaan arvioida muun muassa nuorten oppisopimuskoulutuksen koulutuskorvauskokeilun avulla.

Tutkimus tuottaa tietoa kaupunkien ammattikoulujen ja työvoimapalveluiden käyttöön, jotta ne voivat ohjata opiskelijoita ja työnhakijoita heille parhaiten sopivien oppimisen muotojen pariin. Tulosten avulla voidaan tunnistaa yritysten ominaispiirteitä ja toimialoja, joilla työpaikalla tapahtuva oppiminen on erityisen tehokasta. Lisäksi tutkimustulosten pohjalta voidaan kehittää suuntaa antavia työkaluja, jotka tukevat oppi- ja koulutussopimusten tehokkaampaa kohdentamista.

Lähteet

Eckardt, D. (in press). Training specificity and occupational mobility: Evidence from German apprenticeships. Econometrica.

Arellano-Bover, J., & Saltiel, F. (2025). Differences in On-the-Job Learning across Firms. Journal of Labor Economics https://doi.org/10.1086/732357

Margaryan, S., Saniter, N., Schumann, M., & Siedler, T. (2022). Do internships pay off? The effects of student internships on earnings. Journal of Human Resources, 57(4), 1242–1275. https://doi.org/10.3368/jhr.57.4.0418-9460R2

Caicedo, S., Espinosa, M., & Seibold, A. (2022). Unwilling to Train?—Firm Responses to the Colombian Apprenticeship Regulation. Econometrica, 90(2), 507-550. https://doi.org/10.3982/ECTA18911

Silliman, Mikko Virtanen, Hanna Labor Market Returns to Vocational Secondary Education American Economic Journal: Applied Economics 14 1 197–224 2022 10.1257/app.20190782

Ollikainen, J.-P., Pekkarinen, T., Uusitalo, R., & Virtanen, H. (2024). Effect of secondary education on cognitive and non-cognitive skills. Economics of Education Review, 103, 102603

Niemi, A.-M., & Jahnukainen, M. (2018). Tuen tarve, työelämäpainotteisuus ja itsenäisyyden vaatimus ammatillisen koulutuksen kontekstissa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 20(1), 9–25.

Viitteet

1. Eckardt, D. (in press). ↩︎
2. Arellano-Bover, J., & Saltiel, F. (2025). ↩︎
3. Margaryan, S., Saniter, N., Schumann, M., & Siedler, T. (2022). ↩︎
4. Caicedo, S., Espinosa, M., & Seibold, A. (2022). ↩︎
5. Caicedo, S., Espinosa, M., & Seibold, A. (2022). ↩︎
6. Silliman, Mikko Virtanen, Hanna (2022). ↩︎
7. Niemi, A.-M., & Jahnukainen, M. (2018). ↩︎

Piditkö artikkelista? Jaa se ystävillesi.

Kirjoittajasta

Juho Junttila

Väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto