Miten viheralueet voivat viilentää kaupunkejamme? CoolGreen selvittää kaupunkiluonnon roolia ilmastosopeutumisessa
Lämpenevä ilmasto lisää helleaaltojen esiintyvyyttä sekä kestoa. Kaupunkirakenteen tiivistäminen edelleen voimistaa näitä vaikutuksia. Tähän lämpösaarekeilmiöön eli UHI:iin (Urban Heat Island) vaikuttavat useat kaupunkirakenteelliset tekijät, etenkin rakennukset ja niiden korkeus ja materiaalit sekä kaupunkitilan päällystetyt pinnat. Näiden lisäksi UHI:n vaihteluun vaikuttavat myös luonnonolot, esimerkiksi maastonmuodot, läheiset vesialueet ja kasvillisuus1. Aikaisempi lämpösaareketutkimus on keskittynyt matalille ja keskileveysasteille, ja korkeiden leveysasteiden pohjoisissa kaupungeissa tutkimusta on huomattavasti vähemmän2. Suomesta puuttuu tietoa erityisesti maankäytön tiivistämisen vaikutuksista lämpösaarekkeen voimakkuuteen, mikä on jäänyt vähäiselle huomiolle myös kaavoituksessa.
Hankkeemme CoolGreen vastaa näihin tietotarpeisiin tuomalla esille kaupunkiluonnon merkityksen lämpösaarekeilmiön vaikutusten lieventämisessä. Kaupunkiluonto (metsät, viheralueet, pihat ja katuistutukset) viilentää varjostuksen ja haihdunnan kautta. Väitämme, että tätä potentiaalia ei ole meillä riittävästi tunnistettu eikä hyödynnetty toisin kuin esimerkiksi Keski- ja Etelä-Euroopassa, jossa helleaaltojen lieventäminen on viherryttämisen keskeisimpiä motiiveja. Kasvillisuuden viilennyshyödyt on tuotu esille useissa tutkimuksissa3, jotka osoittavat, että viheralueet viilentävät lämpötiloja 1–3 astetta ja että viilentävä vaikutus voi ulottua 60 metrin etäisyydelle puistosta. Aiempi tutkimus Ruotsista tuo esille, että puiston ja rakennetun ympäristön lämpötilaero vaihtelee 0,5–2 asteen välillä4. Tutkimus kaupunkipuista Göteborgissa osoittaa, että esimerkiksi puulajin valinnalla on merkitystä5.
”Hankkeen tärkein tieteellinen anti on tunnistaa kaupunkiluonnon ja eri viherratkaisujen viilennyspotentiaali pohjoisissa kaupungeissa.”
Vaikka kasvillisuuden merkitys viilennyksessä on tunnistettu lukuisissa kansainvälisissä tutkimuksissa, pohjoisista kaupungeista puuttuu tarkempaa tutkimustietoa kasvillisuuden viilennyspotentiaalista. Esimerkiksi kattava tieto eri kasvilajien ja kasvillisuustyyppien viilentävästä vaikutuksesta puuttuu. Lisäksi kaivataan tietoa kaupunginosa- ja korttelitasolta ja erityisesti tiivistyvässä kaupunkirakenteessa, jossa lämpötilojen ennustetaan eniten kasvavan ilmastonmuutoksen ja lämpösaarekeilmiön vaikutuksesta. Tällainen tieto on välttämätöntä, jotta kaupunkiluonnon viilennyspotentiaali tunnistettaisiin paremmin ja sitä hyödynnettäisiin tehokkaammin kaupunkien ilmastosopeutumisen keinona.
CoolGreen on Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkimushanke, jossa arvioimme ja mallinnamme tiivistävän maankäytön ja viherryttämisen ilmastovaikutuksia ja tuotamme konkreettista tietoa ja suosituksia maankäytön ja strategisen ilmastotyön pohjaksi Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla. CoolGreen yhdistää luonnontieteellistä mallintamista skenaariotarkasteluun ja vastaa kysymyksiin: 1) Miten kaupunkiluonto (määrä, laatu, jakautuminen) vaikuttaa lämpösaarekeilmiön voimakkuuteen tiiviissä kaupunkirakenteessa ja 2) miten tehokkaasti viherryttämisellä voidaan vaikuttaa tiiviisti rakennettujen alueiden lämpötiloihin?
Hankkeemme jakautuu kolmeen vaiheeseen: Helsinkiä koskevaan kaupunkitason tilannekuvaan, esimerkkikaupunginosien viherryttämisen skenaarioiden mallintamiseen Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla sekä suosituksiin kaupunkivihreän viilennyshyötyjen huomioonottamiseksi suunnittelussa.
CoolGreen tukeutuu Suomen strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaan Co-Carbon-hankkeeseen (2020–2026), jossa on mitattu ja mallinnettu viheralueiden hiilensidontakykyä ja etsitty uusia ratkaisuja hiiliviisaan kaupunkiluonnon suunnitteluun. CoolGreen-hankkeessa hyödynnetään Co-Carbon-aineistoja, esimerkiksi jo tehtyjä SUEWS-ekosysteemimalliajoja6 ja lämpötila- ja maaperän kosteusmittauksia Helsingistä ja Espoosta. Co-Carbon-hankkeessa on tarkasteltu myös Helsingin tonttikasvillisuuden vaikutusta lämpötiloihin nykytilanteessa7 sekä analysoitu tiivistämisen ja viherryttämisen toimenpiteitä Helsingin, Espoon ja Vantaan ilmastosuunnitelmissa8.
Ilmastonmuutos edellyttää aiempaa vakavampaa suhtautumista lämpösaarekeilmiön vaikutuksiin Suomessa. CoolGreen tukee siten pääkaupunkiseudun kaupunkien ilmastosopeutumisen tavoitteita ja niiden toimeenpanoa. Hanke tuottaa uutta, poikkitieteellistä tutkimusta ja ratkaisuja tiivistyvän kaupunkirakenteen ilmastosopeutumiseen ja kasvillisuuden viilennyspotentiaalin hyödyntämiseen. Lisäksi se tuottaa kaivattua konkreettista tietoa maankäytön ilmastovaikutusten arvioinnin ja strategisen ilmastotyön, esimerkiksi ilmastosuunnitelmien, pohjaksi.
CoolGreen tuottaa tieteellisesti merkittävää kansainvälistä tutkimusta. Hankkeen tärkein tieteellinen anti on tunnistaa kaupunkiluonnon ja eri viherratkaisujen viilennyspotentiaali pohjoisissa kaupungeissa. Aihepiiriä ei ole aiemmin tutkittu, joten tiedolla on uutuusarvoa. Toinen keskeinen anti on tuottaa kokonaisvaltaista ymmärrystä kaupunkiluonnon ilmastohyödyistä yhteistyössä Co-Carbon-hankkeen kanssa yhdistäen hiilinielutarkastelut viilennyshyötyihin.
Lähteet
Drebs, A., Suomi, J., Mäkelä, A. (2023). Urban heat island research at high latitudes – utilising Finland as an example. Boreal Environment Research 28: 81.96.
Grilo, F., Pinho, P., Aleixo, C., Catita, C., Silva, P., Lopes, N., … Branquinho, C. (2020). Using green to cool the grey: Modelling the cooling effect of green spaces with a high spatial resolution. The Science of the Total Environment, 724, 138182–138182.
Havu, M., Kulmala, L., Lee, H. S., Saranko, O., Soininen, J., Ahongshangbam, J., & Järvi, L. (2024). CO2 uptake of urban vegetation in a warming Nordic city. Urban Forestry & Urban Greening, 94, 128261-.
Hautamäki, R., Puustinen, T., Merikoski, T., & Staffans, A. (2024). Greening the compact city: Unarticulated tensions and incremental advances in municipal climate action plans. Cities, 152, 105251-.
Jansson, C., Jansson, P.-E., & Gustafsson, D. (2007). Near surface climate in an urban vegetated park and its surroundings. Theoretical and Applied Climatology, 89(3–4), 185–193. https://doi.org/10.1007/s00704-006-0259-z
Konarska, J., Uddling, J., Holmer, B., Lutz, M., Lindberg, F., Pleijel, H., & Thorsson, S. (2016). Transpiration of urban trees and its cooling effect in a high latitude city. International Journal of Biometeorology, 60(1), 159–172.
Leppänen, P.-K., Kinnunen, A., Hautamäki, R., Järvi, L., Havu, M., Junnila, S., & Tahvonen, O. (2024). Impact of changing urban typologies on residential vegetation and its climate-effects – A case study from Helsinki, Finland. Urban Forestry & Urban Greening, 96, 128343-.
Oke T.R, Mills G, Christen A & Voogt J.A (2017). Urban climates. Cambridge University Press.
- Oke ym. 2017 ↩︎
- Drebs ym. 2023 ↩︎
- Esimerkiksi Grilo ym. (2020) ↩︎
- Jansson ym. 2007 ↩︎
- Konarska ym. 2015 ↩︎
- Havu ym. 2024 ↩︎
- Leppänen ym. 2024 ↩︎
- Hautamäki ym. 2024 ↩︎
Piditkö artikkelista? Jaa se ystävillesi.
Kirjoittajasta
